Jokaisella tuotteella, kuten myös ohjelmistoilla ja sovelluksilla, on oma elinkaarensa. Yleensä jossain vaiheessa elinkaarta täytyy tehdä erilaisia päivityksiä tai merkittäviä muutoksia. Muuten aika voi ajaa ohjelmiston ohi niin että siitä tulee käyttökelvoton. Kun käyttöympäristö ja käyttötavat muuttuvat, on ohjelmistonkin kehityttävä niiden mukana.

Ohjelmiston elinikää voidaan pidentää tasaisella jatkokehityksellä. Ohjelmistoa on hyvä päivittää tasaisin väliajoin ja tarkastella, ovathan ominaisuudet sellaiset kuin rutiinien osalta olisi toivottavaa. Esimerkiksi Dicoden omaa tuotetta Tukipuuta päivitetään aina kun Kela muuttaa peruskäytäntöjä viittomakielen tulkkien töiden raportoinnissa. Kelpolounaasta taas päivitetään verottajan määrittelemien lounasverotusasetusten mukaisesti.

Toisinaan myös kehitystapa voi kaivata muutosta, sillä vanhoilla tekniikoilla ei välttämättä pystytä toteuttamaan tarpeeksi laadukkaasti sovellukseen haluttuja ominaisuuksia. Vaihto tekniikasta toiseen on mahdollista tehdä niin, että loppukäyttäjä ei huomaa mitään tapahtuneen, mutta kehittäjien työpäivät muuttuvat sujuvimmiksi ja tehokkaammiksi.

Prosessia, jossa lähdekoodia muutetaan niin että toiminnallisuudet säilyvät samoina, kutsutaan refaktoroinniksi. Refaktoroinnilla pyritään parantamaan koodin laatua, ja tekemään siitä luettavampaa ja sitä kautta helpommin ylläpidettävää ja toimintavarmempaa. Kun koodi on ymmärrettävää ja johdonmukaista, mahdollisuus virheisiin pienenee ja kehitys nopeutuu.

Jos taas vanha ohjelmisto on jo auttamattomasti jäänyt kehityksen jalkoihin, on parasta tyhjentää työpöytä ja pitää määrittelypalaveri. Tällöin mietitään, mitä ohjelmistolta halutaan ja millaisia ongelmia se ratkaisee. Näin voidaan lähteä myös kehittämään täysin uutta innovaatiota uusilla mahdollisuuksilla.